Tänään olen miettinyt tyttöjä ja naisia niissä globaaleissa tuotantoketjuissa, joissa valmistetaan valtavasti tuotteita myös meidän eurooppalaisten käyttöön. Iso osa näistä naisista ei tee tätä työtä omasta tahdostaan tai ainakaan omilla ehdoillaan.

Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan modernin orjuuden uhreista jopa 71 prosenttia on tyttöjä ja naisia, ja yli 6 miljoonaa naista maailmassa tekee pakkotyötä. Usein naisia painostetaan pakkotyöhön fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla, ja on tavallista, että heidän palkkansa jätetään kokonaan maksamatta. 

Moni joutuu riskeeraamaan töissä myös terveytensä. Malliesimerkki tällaisesta alasta on vaateteollisuus, jossa naiset muodostavat yli 80 prosenttia työntekijöistä. Vaateteollisuus onkin yksi niistä aloista, jotka on määritelty EU:n yritysvastuudirektiiviesityksessä riskialaksi. Se tarkoittaa, että direktiivi koskisi myös pienempiä yrityksiä, jotka toimivat vaateteollisuudessa.

Toivon koko sydämestäni, että yritysvastuudirektiivi saataisiin vielä hyväksyttyä, vaikka Suomi ja muut vastahakoiset jäsenmaat ovat jo vesittäneet sen kunnianhimoa merkittävästi. Kyseinen direktiivi voisi nimittäin parantaa ihmisoikeuksien toteutumista ja ympäristön kunnioitusta maailmanlaajuisesti. Sen vaikutukset ulottuisivat siis myös niihin naisiin, jotka työskentelevät tuotantoketjuissa eri puolilla maailmaa.

Yritysvastuudirektiivillä on kiire siksi, että se koetetaan saada hyväksyttyä ennen kuin nykyisten meppien kausi päättyy. Huolestuttavien vaaliennusteiden perusteella nimittäin näyttää siltä, ettei seuraava europarlamentti ole välttämättä kovin kiinnostunut yritysvastuun kaltaisista, globaalia oikeudenmukaisuutta lisäävistä säädöksistä.

Me voimme kuitenkin vielä painostaa jäsenmaiden hallituksia hyväksymään yritysvastuudirektiivin. Se onnistuu, jos pidämme yritysvastuudirektiiviä esillä kaikissa kanavissa!

Samoin voimme äänestää kevään eurovaaleissa sellaisia tyyppejä, jotka eivät suostu kompromisseihin ihmisoikeuksien suhteen.