Orpon hallitus julkaisi jokin aika sitten ennakkovaikuttamistavoitteet, joita Suomi pyrkii edistämään Euroopan unionissa kuluvana vuonna. Tavoitteiden kaksi keskeistä teemaa ovat kokonaisturvallisuus ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen.

Melkoisen irvokasta, kun katsoo, millaista “käännytyslakia” hallitus sorvaa parhaillaan itärajalle. Jos laki toteutuisi, rajaviranomaiset saisivat lähettää ihmisiä ensikohtaamisen perusteella takaisin Venäjälle tai kotimaihinsa sen sijaan, että heidän turvapaikkahakemuksensa käsiteltäisiin asianmukaisesti Maahanmuuttovirastossa.

On selvää, että lakiesityksestä on sekä kokonaisturvallisuus että oikeusvaltioperiaate kaukana.

Kokonaisturvallisuus tarkoittaa sitä, kuinka hyvin yhteiskunta kykenee huolehtimaan jäsenistään – siis kaikista ihmisistä, kansalaisuudesta riippumatta – kriiseissä ja yllättävissä tilanteissa. Sitä ei voi rakentaa vain aseellisen puolustuksen ja poliisin vaan ennen kaikkea sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varaan. Kokonaisturvallisuus siis edellyttää, että ihmiset voivat luottaa oikeuksiensa ja sopimusten pitävyyteen.

Valmisteilla oleva käännytyslaki ei täytä näitä edellytyksiä, sillä jopa lainvalmistelijoille on epäselvää, onko esitys kansainvälisten sopimusten mukainen. Laki rikkoisi räikeästi turvapaikkaa hakevien ihmisten oikeuksia ja viestisi meille kaikille, että perusoikeuksistamme voidaan poiketa valtaapitävien niin halutessa. Viestiä vahvistaa hallituspuolueiden tahtotila astella laillisuusvalvojien yli ja viedä lainsäädäntöä läpi pikavauhtia, huolellisen valmistelun kustannuksella.

Toisin sanoen hallitus on yhtä uskottava puhuessaan kokonaisturvallisuudesta kuin se on puhuessaan oikeusvaltioperiaatteesta.

Suomen ja EU:n ei tule alistua pelaamaan Venäjän säännöillä vaan osoittaa, että voittajan valinta on sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta, jonka jäsenet voivat hyvin ja luottavat sekä yhteiskuntaan että tulevaisuuteen. Sama pätee muihin turvallisuusuhkiin, joita Suomi ja koko Eurooppa kohtaavat tässä maailmanajassa. Ilmastonmuutosta tai pandemioita ei paljon kiinnosta, kuinka monta pyssyä keneltäkin löytyy.

Kuva: Katja Kaurinkoski