Tänään maanantaina EU-maiden ympäristöministerit kokoontuvat päättämään, hyväksyvätkö he ennallistamisasetuksen vai eivät. Suomen ympäristöministeri Kai Mykkänen on todennut, ettei Suomi tule kannattamaan esitystä vaan on valmis kaatamaan sen. 

EU:n lainsäädäntö voi tuntua kaukaiselta ja kieli byrokraattiselta, mutta luontokatoa tapahtuu aivan silmiemme alla. Suomessakin lajeja katoaa, maisema yksipuolistuu ja ympäristömme heikkenevät. Samalla heikkenevät myös ympäristöön kuuluvat, ihmisten muodostamat yhteiskunnat. Luontokadossa ei siis ole kyse jostain muualla tai muille tapahtuvasta asiasta. 

Keskustelu ennallistamisasetuksesta on pyörinyt pääosin rahan ja erilaisen kustannuslaskelmien ympärillä. Suurpiirteisten laskelmien, irrallisten numeroiden ja suoran disinformaation avulla keskustelua on onnistuttu siirtämään pois siitä, mistä asetuksessa todellisuudessa on kyse: miljoonista ja taas miljoonista elämistä, joiden ansiosta meidänkin elämämme on mahdollista. 

Tästä syystä EU:n ennallistamisasetuksen kaatuminen olisi erittäin haitallista ja surullista. 

Ai mikä ennallistamisasetus? 

Ennallistamisasetus velvoittaisi jäsenmaat tekemään luonnon tilaa parantavia toimia. Ne voivat olla esimerkiksi suo-ojien tukkimista, joki- ja purouomien palauttamista kohti luonnontilaa ja kuusien poistamista lehdoista. Ennallistamisessa siis palautetaan ympäristöä kohti luonnontilaa. 

Ennallistamisasetuksessa kiinnitetään huomiota myös virkistysmahdollisuuksiin, ja se sisältää toimia, jotka vahvistavat luonnon monimuotoisuutta myös kaupunkiympäristössä ja talousmetsissä. Ennallistaminen ei siis tarkoita kaiken taloudellisen toiminnan lopettamista vaan luonnon ottamista huomioon aiempaa paremmin. 

Näin ollen ennallistamisasetus on merkittävä toimi luontokadon ehkäisemiseksi ja yksi EU:n biodiversiteettistrategian keskeisistä pilareista. 

Ennallistamisasetus on kustannustehokas tapa reagoida luontokatoon 

Luonnonläheinen elinympäristö vaikuttaa positiivisesti ihmisen fyysiseen sekä henkiseen hyvinvointiin. Kyse on myös turvallisuudesta, sillä terveempi ympäristö vahvistaa ruokaturvaa – esimerkiksi pölyttäjien määrä on ruokaturvan kannalta ratkaisevan tärkeä – ja koko yhteiskunnan kykyä vastata sään ääri-ilmiöihin. 

Luontokadon seurausten hinta kasvaa koko ajan. Mitä pidempään vitkuttelemme, sitä enemmän kustannuksia, kriisejä ja osattomuutta luontokato aiheuttaa, ja enemmän rahaa kuluu jo vahinkojen korjaamiseen. On järkevämpää satsata ennallistamiseen nyt, kun voimme vielä tarjota taloudellista tukea ja siirtymäaikoja niille ihmisille, joiden elinkeinoihin ennallistaminen vaikuttaa. Eikä kyse ole vain työpaikkojen katoamisesta, vaan merkittävä määrä uusia työpaikkoja syntyy ennallistamistoimien ympärille. 

“Suomessa ei voida suojella nahkealehtistä kasvillisuutta eikä Italiassa harjumännikköjä.” 

On fakta, että Suomessa tapahtuu paljon luontokatoa ja se tulee estää. Euroopassa tapahtuu paljon luontokatoa ja se tulee estää. Venkoilu ja sormen osoittelu toisaalle, ”että mites Etelä-Eurooppa”, vie keskustelua ohi aiheen. Loppupelissä luotokato on ilmiö, johon jokainen jäsenmaa voi reagoida vain oman alueensa puitteissa: Suomessa ei voida suojella nahkealehtistä kasvillisuutta eikä Italiassa harjumännikköjä. 

Luontokadon pysäyttäminen on siis jokaisen jäsenmaan vastuulla ja jokaisen jäsenmaan käsissä – päättäähän kukin jäsenmaa itse, millaisin käytännön toimin se aikoo päästä EU:ssa asetettuihin ennallistamistavoitteisiin.  

 Kävi ennallistamisasetuksen tänään kuinka tahansa, on selvää, että luontokadon vastaisen työn täytyy jatkua myös seuraavalla vaalikaudella. Siksi on tärkeää valita kevään EU-vaaleissa sellaisia päättäjiä, jotka ymmärtävät, että terve ympäristö on suomalaisten, eurooppalaisten ja koko ihmiskunnan elinehto.

Teksti: Lotta Tuominen & Oskari Hakala