Julkaistu Helsingin Sanomissa 5.4.2024

Tänä keväänä iso osa Z-sukupolvesta eli vuosina 1997–2012 syntyneistä saa äänestää ensimmäistä kertaa Euroopan parlamenttivaaleissa. On siis jälleen aika kysyä: kuinka nuoria saataisiin innostettua vaaliuurnille?

Simppeliä ratkaisua ei ole, vaan haastetta täytyy lähestyä monesta kulmasta: muun muassa äänestyspaikkojen sijoittelusta, ehdokkaiden ikäjakaumasta sekä viestinnän kiinnostavuudesta. EU:n tuominen lähemmäs nuoria onkin relevanttia erityisesti näin vaalien alla.

Silti on selvää, että nuorten äänestysaktiivisuuteen täytyy kiinnittää huomiota myös vaalien välissä.

Eräs pohtimisen arvoinen toimi on äänestysikärajan laskeminen 16 ikävuoteen, kuten Belgiassa, Saksassa, Maltalla ja Itävallassa on tehty. Tutkijoiden mukaan ihmiset, jotka tottuvat äänestämään nuorena, jatkavat todennäköisesti äänestämistä myös myöhemmin elämässään. Äänestysiän laskeminen onkin tapa kannustaa nuoria aktiiviseen poliittiseen osallistumiseen läpi elämän.

Tutkimusten mukaan myös kotoa saatu esimerkki vaikuttaa merkittävästi nuoren äänestyskäyttäytymiseen. Suomessa 16–17-vuotiaat nuoret ovat vielä oppivelvollisuuden piirissä, joten matalampi äänestysikäraja tarjoaisi kouluille mahdollisuuden tukea ensikertalaisia ja tasata siten perheiden välisiä eroja.

Äänestysikärajan laskua vastustetaan usein toteamalla, etteivät nuoret osaisi tehdä äänestyspäätöstä oikein perustein. Tahdomme muistuttaa, ettei demokratiassa ole oikeita tai vääriä äänestyspäätöksiä. Disinformaatio ja populismi ovat huolestuttavia ilmiöitä, mutta niihin täytyy vastata aivan toisin keinoin – esimerkiksi parantamalla medialukutaitoa ja vaatimalla digitaalisilta alustoilta vastuunkantoa.

Menestyvän demokratian elinehto on se, että kaikki sosiaaliset ryhmät pystyvät osallistumaan päätöksentekoon. Siksi nuorten äänestysaktiivisuus kertoo tärkeää tietoa yhteiskuntamme tilasta.

Tuuli Lopmeri ja Lotta Tuominen