Lotta seisoo yksiväristä kiviseinää vasten, hymyilee kameraan ja sukii hiuksia korvan taakse.

Köyhyyden purkaminen on asukkaistaan välittävän kunnan merkki

Länsi-Savossa kerrottiin viime viikolla (verkossa 5.2.) ruoka-avusta, jonka tarve on moninkertaistunut Mikkelissä reilussa vuosikymmenessä. Jo pelkästään Ristiinassa jaetaan viikoittain 60−80 ruokakassia yksinasuville tai kokonaisille perheille.

Ruoka-apu on tärkeä työkalu ihmisten akuutin hädän lievittämiseksi, mutta Mikkelin täytyy pystyä parempaan: nostamaan ihmisiä pois köyhyydestä.

Se on asukkaistaan välittävän kunnan merkki.

Myös Mikkelin pitää tehdä paljon vähävaraisten tulojen kasvattamiseksi ja elinkustannusten pienentämiseksi.

Nyt, kun Mikkeli vastaa itse asukkaidensa työllisyyspalveluista, se voi aidosti edistää asukkaidensa työllistymistä. Keinoihin kuuluvat ainakin neuvonta, palkkatuki ja kesätyösetelit. Juuri nyt on keskeistä varmistaa, että uudella työllisyysalueella on riittävät resurssit suoriutua tehtävistään kunnialla.

Kaupunki on itsekin merkittävä työnantaja. Sen pitää pyrkiä luomaan uusia työpaikkoja sekä muokata osaa työtehtävistä niin, että ne sopivat myös vammaisille ja osatyökykyisille. Nuorten ja vastavalmistuneiden palkkaamiseen pitää suhtautua ennakkoluulottomasti.

Asumiskulut muodostavat leijonanosan useimpien kuukausimenoista. Kaupungin tuleekin kaavoittaa ja rakentaa edullisia asuintaloja, jotka sijaitsevat kohtuullisen matkan päässä työpaikoista ja palveluista. Mikä sitten on kohtuullinen matka − no, se riippuu mm. siitä, kuinka kalliita julkisen liikenteen liput ovat.

Koska pienituloisuus periytyy usein sukupolvelta toiselle, kaupungin täytyy tehdä kaikkensa, jotta jokainen lapsi ja nuori saisi Mikkelin kouluista yhdenvertaiset eväät elämään. Maksuton harrastaminen on samoin omiaan lisäämään lasten ja nuorten tulevaisuudenuskoa ja luottoa itseensä.

Ja viimeiseksi: mikkeliläiset päättäjät voivat viedä viestiä edustamiinsa puolueisiin eduskunnassa. Siellä tehdään iso osa niistä päätöksistä, jotka määrittävät, kuinka moni ajautuu köyhyyteen ja kuinka moni voi nousta sieltä.

On selvää, ettei ruoka-apua tarvitsevien määrä ole vähenemässä Orpon hallituksen valtakaudella. Sen sijaan julmat leikkaukset ajavat yhä useamman perheen taloudelliseen ahdinkoon, josta on entistä vaikeampi nousta.