Tästä päivästä lähtien me suomalaiset elämme velaksi, sillä käytimme eilen loppuun oman laskennallisen osuutemme koko vuoden luonnonvaroista. Eilen, 6. päivä HUHTIKUUTA.

Ylikulutuspäivän tarkoitus on herättää meitä tajuamaan omaa vastuumme globaalista ekokatastrofista. Ennen kaikkea meidän pitää päättää, miten sopeutamme kulutuksemme planeetan rajoihin.

Ylikulutuspäivänä pohdin myös paikallisympäristöämme. Erityisesti ajattelin järviä, kuten Saimaata, joka reagoi herkästi pohjoisen ilmaston muuttuessa tai metsien kadotessa ympäriltä.

Saimaata, joka on rakas niin monelle mikkeliläiselle, että jo sen pitäisi saada heidät – ja ennen kaikkea kuntapäättäjät – toimimaan yhdessä ekokatastrofia vastaan.

Minä odotan Mikkeliltä…

ilmastotoimia

Mikkelin tulee sitoutua vähentämään eläinperäisten tuotteiden, kuten lihan, hankintaa puolella. Tämä hillitsisi sekä ympäristöhaittoja että ilmastonmuutosta, sillä eläinten tehotuotanto aiheuttaa niitä molempia.

Mikkelin täytyy pitää kiinni ilmasto-ohjelmastaan, vaikka laki ei sitä enää vaadi. Ohjelman mukaisesti Mikkelin omistaman metsän puumäärää ja hiilivarastoa pitää kasvattaa.

luonnonsuojelua

Kaivoksilla ei ole asiaa suojelualueille! Ylipäätään uusiin kaivoksiin täytyy suhtautua äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. (Toisaalta emme voi ummistaa silmiä ihmisoikeusloukkauksilta, jotka liittyvät kaivostoimintaan esim. Kongossa. Fossiilisista täytyy irtautua ensisijaisesti kulutusta vähentämällä ja kiertotaloutta edistäen.)

Myös aurinkovoimalat ja mahdolliset datakeskukset täytyy sijoittaa mahdollisuusien mukaan jo rakennetuille tai paljaille alueille.

Mikkelin tulee suojella suurempi osuus omistamastaan metsästä. Kaupunki omistaa 6700 ha metsää, mutta tähän mennessä vain 350 ha on suojeltu (L-S 2024).

saavutettavuutta

Saimaa kuuluu kaikille – ei vain niille, joilla on rahaa rantatonttiin. Mikkelin onkin ylläpidettävä turvallisia uimarantoja ja veden rajassa kulkevia luontopolkuja eri puolilla kuntaa.

Toivon, että vesillä liikkumisesta tulee yhä isompi osa koulujen ympäristökasvatusta, ja että Mikkelin kirjaston runoristeilyn kaltaiset, maksuttomat tapahtumat saavat jatkoa.