Osallistuin muutama viikko sitten Etelä-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston seminaariin, jossa työstettiin alkavan valtuustokauden strategiaa. Niin valtuutetut kuin viranhaltijat kritisoivat ankarasti hyvinvointialueiden rahoitusmallia, joka suosii kasvukeskuksia meidän muuttotappioisten alueiden kustannuksilla.

Sen sijaan juuri kukaan ei kyseenalaistanut sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisbudjettia, jonka määrittää Suomen hallitus. “Rahaa ei ole”, todettiin moneen kertaan ja monien puolueiden suusta.

Tällä hetkellä valtaosa hyvinvointialueista täyttää arviointimenettelyn kriteerit eli epäonnistuu tuottamaan lainmukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut valtiolta saamansa rahoituksen puitteissa. Se kertoo, että jaettiinpa valtion sote-potti millä tavalla tahansa, osa suomalaisista häviää.

Suomen hallitus siis pistää hyvinvointialueet kilpailemaan toisiaan vastaan. Lisäksi Suomen hallitus asettaa hyvinvointialueet vastakkain kuntien kanssa, minkä näemme Eloisassakin kivuliaina vuokraneuvotteluina.

Päätös heikentää suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluita on poliittinen arvovalinta. Se on leikkaus pieni- ja keskituloisilta suomalaisilta, jotka eivät voi varakkaiden tapaan hankkia yksityisiä terveysvakuutuksia ja -palveluita. Kyseessä on myös talouspoliittisesti vastuuton päätös, joka johtaa muun muassa työkyvyttömyyden lisääntymiseen, erikoissairaanhoidon tarpeen kasvuun ja yhteiskuntarauhan heikkenemiseen.

Koska kyseessä on poliittinen arvovalinta, on päättäjillä mahdollisuus valita toisinkin.

Eloisan viranhaltijat tekevät tärkeää edunvalvontaa, kun he käyvät vuoropuhelua päättäjien ja ministeriön kanssa ja pyrkivät rukkaamaan rahoitusmallia Etelä-Savolle edulliseen suuntaan nykyisen budjetin puitteissa.

Aluevaltuutettujen edunvalvontatehtävä on moninaisempi.

Valtuutettujen tehtävä on katsoa omaa aluettamme ja seuraavaa talousarviota pidemmälle ja käydä vuoropuhelua myös kansallisen tason päättäjien kanssa. Meidän kuuluu tingata puolueiltamme, ovatko ne oikeasti valmiita romuttamaan sote-palvelumme näennäiseen velkapaniikkiin vedoten.

Seuraavat eduskuntavaalit käydään puolentoista vuoden päästä, joten puolueet alkavat parhaillaan valmistella vaaliohjelmiaan. Nyt onkin oikea hetki käydä keskustelua siitä, ketkä ovat valmiita panostamaan soteen ja pitämään huolta kanssaihmisistä. Itse kannustan puolueita harkitsemaan myös hyvinvointialueveroa, joka antaisi alueille todellista päätösvaltaa omiin asioihinsa.