Poliitikontaipaleeni on lähtenyt liikkeelle varsin sote-painotteisesti, sillä olen päässyt osallistumaan hyvinvointialueen hallitustyöskentelyyn melko paljon varajäsenen roolistani käsin. Tässä tekstissä koetan tiivistää ajatuksiani sosiaali- ja terveyspalveluiden tilasta ja tehdä nostoja omasta työstäni aluevaltuustossa ja -hallituksessa.

Hyvinvointialueiden rahoituskriisi on keinotekoinen ongelma, joka johtuu Petteri Orpon hallituksen päätöksestä aliresursoida sosiaali- ja terveyspalvelut ja haluttomuudesta korjata rahoitusmallin ongelmat. Mahdollisuus siihen olisi.

Tämä keinotekoinen kriisi syventää ihan oikeita ongelmia, joiden kanssa kaikki alueet kamppailevat.

Akuutein kriisi koskee yhteiskunnan eriarvoistumista. Samalla kun hyvinvointialueet leikkaavat palveluista ja korottavat asiakasmaksuja, Orpon hallitus jatkaa sosiaaliturva- ja koulutusleikkauksia. Yhdessä hyvinvointialueet ja hallitus saavat aikaan tuhoisia yhteisvaikutuksia, jotka vahvistavat luokkayhteiskuntaa entisestään, mutta joita kukaan ei tunnu arvioivan ennen päätöksentekoa.

Suomessa on jo nyt joukko vauraita, joille hyvinvointialueiden tulevaisuus on se ja sama – luulevathan he voivansa maksaa yksityisistä palveluista koska vain – ja joukko ihmisiä, jotka jättävät lääkkeet ostamatta tai hyvinvointialueen palvelut käyttämättä, koska he eivät selviä niiden hinnoista. Kuinka sote-palvelut on tarkoitus rahoittaa kymmenen vuoden päästä, jos huono-osaisuuden ja hoitovelan annetaan kasvaa entisestään, ennaltaehkäisevästä työstä leikataan ja rikkaiden verotusta kevennetään?

Toinen massiivinen huolenaihe liittyy hoito- ja hoivahenkilökunnan saatavuuteen. Koko Suomessa eläköityy tulevina vuosina valtava määrä hoitajia, eikä uuden henkilöstön palkkaaminen käy tuosta vain etenkään, jos nyt irtisanotut sadat hoitajat päättävät vaihtaa alaa. Hyvinvointialueiden välinen kilpailu pätevästä henkilöstöstä voimistuu (ja Eloisa ja Etelä-Savon kunnat saavat tehdä aikamoisia taikatemppuja ollakseen voittajien puolella.)

Etelä-Savon hyvinvointialueen eli Eloisan luottamus- ja virkajohto koittavat puolustaa alueemme palveluita samalla, kun valtiovarainministeriö painostaa tekemään miljoonia euroja ylijäämää siitä huolimatta, että alueen väestö ikääntyy, palvelutarve kasvaa ja luottamus julkisiin palveluihin horjuu.

VM ei suinkaan uhkaa alueita vain arviointimenettelyllä vaan kiristää niitä myös asettamalla ehtoja lainanottovaltuuksien saamiseksi. Hyvinvointialueet tarvitsevat lainaa voidakseen tehdä investointeja, joita ilman esimerkiksi sairaaloiden ylläpito voi olla vaakalaudalla. Tämä ministeriössä kyllä tiedetään.

Palvelutarpeen ja rahoitusmallin huomioon ottaen en usko, että Eloisa voisi välttää arviointimenettelyn tekemällä vieläkin rajumpia leikkauksia hyvinvointialueen talouteen (vuoden 2026 talousarviossa päätettiin leikata 25 miljoonaa euroa ja tehdä 7 miljoonaa ylijäämää.) Arviointimenettely taitaa olla Eloisalla edessä joka tapauksessa, jollei hallitus myöhäistä ensi vuonna alijäämien kattamisvelvoitteen takarajaa. Toivoa saa, sillä tiedämme jo Keski-Suomesta, Lapista ja Itä-Uudeltamaalta, että arviointimenettely saa aikaan tuhoisaa jälkeä.

Olisikin järjetöntä väistellä arviointimenettelyä tekemällä sellaisia päätöksiä, joita emme haluaisi valtion tekevän puolestamme arviointimenettelyssä.

Sote-politiikassa minua motivoi mahdollisuus löytää vaihtoehtoisia toimintatapoja, jotka ovat samaan aikaan inhimillisempiä ja kustannustehokkaita. Hyvä esimerkki on Eloisan maksuttomat synnytykset, jotka ovat jo nyt säästänyt Eloisan rahoja verrattuna asiakasmaksujen aikaan!

Olen toiminut tänä syksynä Heli Järvisen (vihr.) varajäsenenä Eloisan hallituksessa. Jääviyssyistä olen päässyt kokouspöydän ääreen paljon useammin kuin olisin arvannut. Se on tietysti ollut hyvää oppia tietäen, että vuonna 2027 vaihdamme Helin kanssa rooleja ja minusta tulee aluehallituksen varsinainen jäsen.

Vaikka iso kuva on surullinen, on syksyyn mahtunut myös onnistumisia. Ihan omaksi onnistumisekseni voin laskea ainakin muutosesitykseni, jonka myötä palveluseteleiden palveluntuottajia velvoitetaan jatkossa sitoutumaan valtioneuvoston vastuullisuussuosituksiin, jotka koskevat sote-henkilöstön kansainvälistä rekrytointia.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän nimissä esitin joulukuun aluevaltuustossa myös tasasuuruisten asiakasmaksujen huojentamismahdollisuutta, eli sitä, että vähävaraisen asiakkaan asiakasmaksua pienennettäisiin tai se jätettäisiin perimättä (– tämä on nytkin mahdollista esimerkiksi kotipalveluissa mutta ei vaikkapa terveyskeskusmaksuissa, ellei henkilö ole velkajärjestelyssä.) Tämä vähentäisi hieman asiakasmaksutuottoja mutta myös kohonneita perintäkuluja ja tulonmenetyksiä, joita syntyy, kun varattomat asiakkaat eivät perinnästä huolimatta pysty maksamaan Eloisan laskuja. Hävisimme äänestyksen valtuustossa, mutta työ jatkuu.

Kaikessa en ole onnistunut. Talousarviokäsittelyssä en ymmärtänyt vastustaa vammaisten päivä- ja työtoiminnan lakkauttamista Mäntyharjulla, Juvalla, Kangasniemellä, Savonrannassa ja Puumalassa (aluehallituksessa kukaan ei tehnyt kyseiseen kohtaan muutosesitystä.) Näin jälkikäteen ymmärrän paremmin, kuinka päätös vaikuttaa kyseisten yksiköiden kävijöihin, enkä voi kuin pyytää anteeksi ja sitoutua toimimaan jatkossa paremmin.

Ensi vuonna aion opetella myös vaikuttamaan päätöksiin entistä ennakoivammin. Siinä vaiheessa, kun yt-neuvottelujen lopputulos tuodaan näytille päätöksentekijöille, on vaikeaa tehdä rakentavia muutosesityksiä aiheuttamatta kohtuutonta rasitetta henkilöstölle – ainakin niin kauan kuin ylijäämän tekeminen on ministeriölle tärkeämpää kuin palveluiden turvaaminen.

Parempaa uutta vuotta toivottaen,

Lotta

Kuva: Ole Franz