Julkaistu Länsi-Savossa 18.2.2026.

Kiitos Jussi Paloselle ja Jarmo Vauhkoselle hyvistä mielipidekirjoituksista koskien Mikkelin kaupungin valmisteilla olevaa startegiaa. Allekirjoitan viestin, jonka Jarmo Vauhkonen tiivistää mainiosti: “Tärkein kysymys ei ole, miten kaupunki kasvaa – vaan miten se kehittyy ja miten hyvinvointi turvataan, vaikka kasvu ei toteutuisi.”

Juuri näin: kasvutavoitteista luopuminen ei tarkoita, että luopuisimme kehityksestä.

Painopiste tosin siirtyy kaupallisista investoinneista sosiaalisiin investointeihin. Millaisia uusia keinoja keksimme vahvistaaksemme ihmisten työkykyä, lasten oppimistuloksia ja maahanmuuttajien kotoutumista? Entä millaista työtä voisi syntyä jakamistalouden, luonnon ennallistamisen tai hoivan ympärille?

Silloin fokus on nykyisten mikkeliläisten hyvinvoinnissa ja paikallistaloudessa, joka perustuu solidaarisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Ehdotan seuraavanlaista toimintasuunnitelmaa:

Sen sijaan että pistämme valtavasti paukkuja uusien asukkaiden houkuttelemiseen, autamme nykyisiä mikkeliläisiä työelämään. Tarkoitan tällä ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan työmarkkinoiden ulkopuolella esimerkiksi syrjinnän, terveysongelmien tai palkattoman hoivatyön vuoksi.

Sen sijaan että houkuttelemme isolla rahalla kaupunkiin ulkopuolisia yrityksiä, satsaamme siihen, että mikkeliläiset tahtovat käyttää rahansa mikkeliläisiin palveluihin ja tuotteisiin. Panostamme siihen, että työtä ja hyödykkeitä tarjoavat yritysten lisäksi myös osuuskunnat, järjestöt ja muut voittoa tavoittelemattomat yhteisöt.

Sen sijaan että leikkaamme koulutuksesta ja kasvatuksesta pienenevien ikäluokkien varjolla, teemme arvovalinnan: seuraavatkin sukupolvet ansaitsevat laadukkaan koulupolun perheen asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta.

Sen sijaan että jankkaamme veroprosentin laskemisesta, katsomme, että kaikki saavat veroeuroilleen vastinetta matalampien elinkustannusten ja sujuvan arjen muodossa. Hyviä esimerkkejä ovat julkiset koulut ja päiväkodit, kirjastot, uimahallit ja joukkoliikenne.

Samalla teemme pitkäjänteistä talouspolitiikkaa, joka ehkäisee eriarvoisuudesta koituvia kustannuksia. Esimerkiksi köyhyys on yhteydessä terveysongelmiin ja työkyvyttömyyteen, joista maksavat kalliisti niin kaupunki, hyvinvointialue kuin ihminen itse.

Joitakin asioista on myös luovuttava – kuten sellaisista kulueristä, jotka perustellaan epärealistisilla kasvutavoitteilla. Helppo esimerkki tästä on tyhjillään nököttävä Mikkelin lentokenttä.

Kunnat ja kaupungit ympäri Euroopan panostavat kasvun jälkeiseen aikaan ja sosiaalisiin innovaatioihin jo nyt. Mitä jos Mikkeli liittyisi edelläkävijöiden joukkoon?

Lotta Tuominen