Julkaistu Länsi-Savo-lehdessä 1.10.2026.
Se, mitä Eero Aho kutsuu vihervasemmistolaiseksi hyveposeeraukseksi, on minun mielestäni Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan johdonmukaista noudattamista.
Nimittäin paperilla Suomen ulkopoliittinen linja perustuu edelleen ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen oikeusjärjestelmään. Näin todetaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, jota Petteri Orpon johtama valtioneuvosto päivitti viimeksi keväällä 2026.
Ihmisoikeudet ovat luonteeltaan universaaleja eli ne kuuluvat jokaiselle ihmiselle tällä planeetalla. Siksi on ihmisoikeuksien periaatteen vastaista vahvistaa yhden ihmisryhmän asemaa keinoilla, jotka estävät toisen ryhmän ihmisoikeuksia toteutumasta.
Käytän samaa esimerkkiä kuin Aho: Suomen aseostoja Israelista.
Israelilaisten aseiden suorituskyky perustuu ainakin osin siihen, että Israel testaa niitä Palestiinassa, jossa se on tappanut kymmeniä tuhansia siviilejä. Kuolleiden ja haavoittuneiden joukossa on myös lapsia ainakin Mikkelin väkiluvun verran (Unicef 2026). Palestiinalaislapset maksavat suomalaisten puolustuksesta hengellään niin kauan kuin Suomi jatkaa aseostoja ja kasvattaa Israelin sotakassaa.
Ihmisoikeuksien tapaan myös kansainvälinen oikeus menettää merkityksensä, jos sitä sovelletaan vain osaan maailman ihmisistä.
Siksi on vähintäänkin aiheellista kyseenalaistaa puolustusministeri Antti Häkkäsen vierailu Israelin puolustusministeri Israel Katzin tykö. Katz on kertonut julkisesti haluavansa tyhjentää Gazan palestiinalaisista. Se on kansainvälisen lain vastainen sotarikos myös presidentti Stubbin ja pääministeri Orpon tulkinnan mukaan (Yle 19.5.2026).
Suomi on mukana joukkotuhonnan vastaisessa sopimuksessa, jonka mukaan valtion tulee toimia mahdollisen kansanmurhan estämiseksi silloinkin, kun syyllisyyttä ei ole vielä vahvistettu tuomioistuimessa. Toisin sanoen Suomi rikkoo omia kansainvälisiä velvoitteitaaan jatkamalla kauppaa Israelin kanssa.
Venäjää ei ehkä kiinnosta, elääkö Suomi kuten opettaa – siis toteuttaako Suomi sitä sääntöpohjaista järjestelmää, johon se vetoaa niin turvallisuusneuvostokampanjassaan kuin Venäjän hyökkäyssodan tuomitessaan. Venäjän vaikutuspiirissä olevia maita sen sijaan kiinnostaa. Kun yhä suurempi osa maailman ihmisistä asuu länsimaiden ulkopuolella, todellinen arvopohjainen realisti kiinnostuu myös heidän mielipiteestään.
Aho vetoaa tekstissään perinteisiin arvoihin – kotiin, uskontoon ja isänmaahan –, mutta olemme saaneet aiemmilta sukupolvilta toisenkinlaisen perinnön. Teemme suuren virheen jos unohdamme, mitä maailman johtajat tiesivät hyväksyessään Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen toisen maailmansodan jälkimainingeissa vuonna 1948.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa ei lue, että Suomi haluaa olla osa kehityskulkua, jossa valtiot käpertyvät sisäänpäin ja vahvemman oikeus voittaa. Sellaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa valtionjohto kuitenkin käytännössä harjoittaa.
Lotta Tuominen
Kirjoittaja on mikkeliläinen vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu.
