Tutkiskelin Itä-Suomen maakuntaliittojen, kansanedustajien ja muiden edunvalvojien kommentteja tämän viikon kehysriihestä. Karjalan rata riemastuttaa, Savon rata surettaa.

Miksi melkein kukaan ei puhu siitä, mitä itäisen Suomen sote-palveluille on tapahtumassa? Miksemme puhu sote-leikkausten tuhoisista seurauksista itäsuomalaisten arkeen, tulevaisuususkoon ja elinkeinoihin?

Olen itsekin maakuntavaltuutettu Etelä-Savossa ja vahvasti sitä mieltä, että meidän on aika nostaa sosiaalipolitiikka paljon isompaan rooliin itäisen Suomen edunvalvonnassa.

Kun valtio leikkaa sotesta kerta toisensa jälkeen, se sulkee ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ongelmat näkyvät erityisesti täällä Itä-Suomessa, jossa väestö on keskimääräistä köyhempää ja ikääntyneempää. Meillä jos jossain pitäisi panostaa hyvinvoinnin edistämiseen, varhaiseen tukeen ja siten vakavien sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn.

Kehysriihessä hallitus olisi voinut osoittaa tukensa Itä-Suomelle perumalla aikaisempia leikkauksia, jotka kurittavat hyvinvointialueita ja sote-järjestöjä. Tehtävänanto oli suorastaan helppo, sillä alueilla ja järjestöillä itsellään on taito allokoida rahat tehokkaasti ihmisten hyväksi.

(Budjettineuvotteluiden ulkopuolella riittää tietysti kinkkisempääkin ratkaistavaa, kuten hyvinvointialueiden itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja rahoitusmallin rukkaaminen oikeudenmukaisemmaksi.)

Sen sijaan hallitus päätti nostattaa hyvinvointialueiden asiakasmaksuja, leikata sote-järjestöiltä ja kaataa lisää rahaa yksityiseen terveydenhuoltoon. Jälkimmäisenä mainittu, niin sanottu ”valinnanvapaus”-kokeilu ei lämmitä Itä-Suomessa edes heitä, jotka haluaisivat ja pystyisivät käymään yksityisellä. Ai mikä valinnanvapauskokeilu, jos lähin pörriäistalo on 100 kilometrin päässä?Tästä meidän täytyy pitää ääntä.

En vähättele erilaisten liikenne- ja infrahankkeiden merkitystä. Panostukset junaraiteisiin ja teihin ovat todellakin tervetulleita ja tärkeä kärki alueen edunvalvonnalle.

Silti on niin, että tärkein voimavaramme Itä-Suomen puolustamiseksi on ihmiset.

Syy, miksi puolustamme Itä-Suomea, on ihmiset.