Olipa kerran Mikkelin kaupunki, joka odotti 600 000 euron tuloutusta MPY-osuuskunnalta. Rahojen oli tarkoitus kilahtaa kaupungin tilille vuonna 2026, ja kaupunginvaltuusto oli päättänyt, että ne käytettäisiin samana vuonna mikkeliläisten hyväksi.

Kävikin niin, että tuloutus maksettiin kaupungin tilille jo viime vuoden puolella. Monien tekijöiden summana kaupunki teki ylijäämäisen tuloksen ja tase kasvoi 2,6 miljoonalla.

Vuonna 2026 kaupunki saa siis 600 000 euroa vähemmän tuloja, ja kaupungin ääneenlausuttu tavoite tehdä tänäkin vuonna ylijäämää on vaarassa. Niinpä kaupunginhallitus esittää valtuustolle, että mikkeliläisten palveluista leikataan vastaava summa kesken vuoden.

Tämä ei istu minun logiikkaani tai oikeustajuuni. Miksi mikkeliläisten palveluista pitäisi leikata yli puolella miljoonalla vain siksi, että yksittäinen tilisiirto sattui tapahtumaan väärän vuoden puolella?

Kaiken kaikkiaan kaupunginhallitus esittää, että kaupungin käyttötaloudesta höylätään pois jopa 2,5 miljoonaa euroa. Painavin peruste budjettileikkauksille on se, että kaupungin verotulokertymä on jäämässä 3,5 miljoonaa euroa ennakoitua pienemmäksi.

Allekirjoitan sen, että tulopohjan muutoksiin täytyy reagoida, mutta pidän kiireellä ja kesken toimintavuoden tehtäviä leikkauksia lyhytjänteisenä taloudenpitona. Leikkaukset eivät aina johda säästöihin, ja asukkaiden hyvinvointi merkkaa enemmän kuin yhden kalenterivuoden ylijäämäisyys.

Viranhaltijoiden mukaan valtaosa leikkauksista saadaan kohdennettua niin, että eri toimijoilla on edelleen käytössään vähintään yhtä paljon rahaa kuin he käyttivät viime vuonna. Hyvä niin. Viime vuoden säästöt eivät kuitenkaan syntyneet sattumalta, vaan moni kaupungin toimija kiristi vyötä tietoisesti ja ankarasti. Sillä oli väistämättä vaikutusta myös asukkaille tarjottujen palveluiden laatuun ja määrään.

Kaikki menoalitukset eivät siis todista, että tarvetta rahalle ei olisi. Otetaan esimerkiksi työllisyyspalveluiden myöntämä palkkatuki, jonka määrärahasta jäi viime vuonna käyttämättä 1,2 miljoonaa euroa. Tuskinpa tämä kertoo siitä, että työllisyystoimia ei tarvita vaan pikemminkin, että palkkatuki on nykyisillään puutteellinen työkalu ja sen rinnalle tarvitaan muita työllistämiskeinoja – jotka maksavat nekin.

Toinen esimerkki olkoon kansainvälisyyspalvelut, joista leikattaisiin talousarviomuutosten myötä 200 000 euroa. Samaan aikaan meillä on valmisteilla uusi international house ja kasvava paine saada maahanmuuttajat viihtymään Mikkelin seudulla niin hyvin, että he haluavat jäädä (eikä muuttaa isompiin kaupunkeihin, kuten nykyään usein käy.)

Pohdin myös, kuinka huolellisesti miljoonaluokan budjettileikkaukset voidaan kohdentaa, kun niistä päätetään nopeasti ja kesken vuoden. Tiedämmehän, että kaupungin resurssit eivät tavallisestikaan riitä päätösten hyvinvointivaikutusten huolelliseen ennakkoarviointiin.

Summa summarum: meidän pitää olla erittäin kriittisiä, onko äkillisten leikkausten tekeminen kesken vuoden tarpeen ja missä mittakaavassa. Mikkelin taloudellinen tilanne ei ole niin huonossa jamassa, että yhden satunnaisen erän muuttuminen edellyttäisi äkkipikaisia toimia.

Siksi kannustan kollegoja kaupunginvaltuustossa vielä pohtimaan, tarvitseeko talousarviomuutoksista kertovan tarinan päättyä kaupunginhallituksen esityksen mukaan.