Etelä-Savon aluevaltuustossa kuulee välillä puheenvuoroja, jotka on kohdistettu valtiovarainministeriön virkamiehille. Hehän saattavat katsoa kokousta etänä. Eikö kuulosta aika dystooppiselta?

Kaipa se on järkevää puhutella heitä, jotka oikeasti asioista päättävät. Ministeriöt ja maan hallitus saavat sanella alueiden budjetin, lainanottovaltuudet, sairaaloiden tehtävät… siis vaikka kuinka monta asiaa, joista hyvinvointialueiden pitäisi saada päättää itse, jotta voitaisiin puhua todellisesta itsehallinnosta ja paikallisdemokratiasta.

Viimeisimpänä olemme seuranneet, kuinka arviointimenettelyyn joutuneiden Lapin ja Keski-Suomen aluevaltuutetut joutuivat siunaamaan valtion arviointiryhmien valmistelemat leikkauslistat. On aikamoista sumutusta, että arviointiryhmien vaatimia leikkauksia sanotaan toimenpide-ehdotuksiksi, kun samaisten ehdotusten hylkääminen on lainvastaista ja johtaa siihen, että ministeriö haastaa oikeuteen.

Ei ihme että hallitus, joka sallii tällaisen demokratian halventamisen, tahtoo vaientaa kriittisiä ääniä myös kansalaisjärjestöissä.

Ministeri Rydman aiheutti (varmasti toivomaansa) järkytystä linjaamalla, että mm. yhteiskunnallista vaikuttamista ja neuvontaa tekevät järjestöt rajattaisiin STEA-avustusten ulkopuolelle.

Silti ehdotus ei ole pelkkä perussuomalainen töräytys, vaan se pohjaa koko hallituksen päätökseen leikata STEA-avustuksia yli 190 000 000 eurolla. Pääministeri Orpokin on kritisoinut Rydmanin toimintatapoja pikemmin kuin tämän valitsemia avustuskriteerejä.

Vaikuttamistyötä tekeviltä järjestöiltä leikkaaminen on hallitukselle mitä mainioin tapa vauhdittaa “päätöksentekoa” myös hyvinvointialueilla.

Aluevaltuutettuna koen, että ilman sote-järjestöjen edunvalvontaa olisi vielä sata kertaa vaikeampaa arvioida päätösten seurauksia ja keskittyä olennaiseen. Entistä harvemmassa olisivat nekin tilanteet, jossa aluevaltuutettua haastetaan ja pyydetään perustelemaan tekemiään päätöksiä.

Järjestöt myös auttavat ymmärtämään laki-muutoksia, jotka esitetään kustannus-neutraaleina ”uudistuksina” silloinkin, kun kyse on tosiasiassa leikkauksista (katso esim. uusi vammaispalvelulaki tai valmistelussa oleva lastensuojelulaki).

Ja todettakoon, että kaiken tämän järjestöt tekevät erittäin kustannustehokkaasti.

Toivon todella, että hallitus päätyy vielä toisenlaiseen avustuskriteereihin ja peruu vähintäänkin viime kehysriihessä sopimansa lisäleikkaukset STEA-avustuksiin.

Onhan selvää, että monen sote-järjestön budjettipaineet olisivat kovat, vaikka STEA-avustuksista ei olisi leikattu lainkaan. Ne kun ovat usein ensimmäisenä auttamassa, kun ihminen ei saa tarvitsemaansa apua hyvinvointialueelta.

Kuva: Antti Närhi